5-viikkossynttärit

Pikku termiitit on jo viisi viikkoa! Mihin tää aika menee?! Niistä on kasvanut ihan mahdottoman vallattomia riiviöitä. Joka aamu ennen seiskaa alkaa korviasärkevä kiljuminen, kun kaikki yhteen ääneen vaativat ruokaa. "NÄLKÄ NÄLKÄ NÄLKÄÄÄÄÄÄÄ!" Ja kun silmät sikkurassa kömmin alakertaan, tulvahtaa vastaan ihana pissan ja kakan lemu. Ja sitä pissaa ja kakkaa on PALJON. Aitausta ei ole mahdollista siivota, ellei kakaroita laita ulos, sillä ne on repimässä housunlahkeita, puremassa varpaita, kiipeämässä syliin ja raatelemassa sanomalehtiä. Onneksi takapihan oven avaaminen poikii lähes poikkeuksetta laumarynnimisen pihalle. Tulee aina mieleen se kohtaus Beethovenista, kun ne pennut ryntää kamalalla vauhdilla ulos ovesta, meillä sama meininki :)

Pennut tykkää touhuta ulkona tosi paljon ja olenkin hiljaa kiitellyt tuosta takapihasta, jossa ne saavat temuta mielin määrin. Niiden pyydystäminen takaisin sisälle onkin sitten varsin mielenkiintoista.. Kaksi kun saat sisään, niin kolme juoksee ulos. Pennut osaa myös jo piiloutua.. Tänään oli yksi kadoksissa vaikka kuinka kauan, kunnes tajusin vilkaista takapihalla lumikolan taakse. Siellä se veteli tyytyväisenä unta kuulaan, pieni. Kiinteää ruokaa syödään jo 4-5 kertaa päivässä, vähän riippuen metelin tasosta ja siitä, miten itse ollaan kotona. Yleisesti ottaen nuo ovat melko hiljaisia lapsukaisia, paitsi tosiaan nälkäisinä. Tänään saavat toisen matolääkkeen ja huomenna leikellään kynsiä.

Körmy karkasi aitauksesta. TAAS. Tuo otus ehtii joka paikkaan!

 Viiru ja lelu

 PrettyBoy ottaa aurinkoa