Koti tyhjenee

Melkein kaikki pennut ovat jo lentänee pesästä, vain Zorro ja Kessu odottelivat uusia perheenjäseniään hieman muita kauemmin. Huomenna nuokin veljekset sitten lähtevät. Bessi on ollut rauhallinen nähdessään outojen ihmisten vievän pentuja yksi toisensa jälkeen pois, ehkäpä sekin on tuntenut pientä helpotusta. Meteli on vähäisempää ja kakkaa on paljon vähemmän :) Mutta kyllä nuokin epelit on kiivenneet monta kertaa pois laatikostaan.. Ja miten paljon ne tappelevatkaan! Kun toisella on lelu suussa, on toisen saatava juuri se sama lelu. Ja sitten äristään, painitaan, haukutaan, purraan, juostaan, vingutaan, törmätään seinään, kiljutaan.. On siis aika heidänkin maailman avartua! On tämä ollut melkoinen kokemus ja kärsivällisyys on kasvanut vaikka kuinka paljon. Huomenna koti on taas ihanan hiljainen. Iloitsen siitä, miten hyvään kotiin jokainen pentu pääsi. Kiitos taustajoukoille ja kaikille meidän elämää tämän blogin kautta seuranneille!

Äiskä mä rakastan sua!

Eläinlääkäri tutki hampit..

..ja kopeloi joka paikasta!

Tahtoo pois täältä!!

Vika viikko

Viikko numero 7 starttaa huomenna. Monet kasvattajat on sanoneet, että se on kaikista kamalin viikko ja olenkin jo vähän saanut siitä esimakua viime päivinä. Meneekö tää meno vielä hullummaksi?? Huhtikuun viimeisen viikonlopun aikana lähtee suurin osa penskoista ja 5.5. muuttaa viimeinen ipana. Luonnetestit tehtiin viime viikolla ja testaajan kanssa mietittiin sitten jokaiselle pennulle paras mahdollinen koti. Toivottavasti valinnat meni nappiin! On uskomatonta, kuinka erilaisia luonteita ja persoonia noista kahdeksasta löytyikään.

Eilen kun tulin kotiin ja koirat olivat olleet monta tuntia kotona ilman ihmistä, olivat KAIKKI pennut murtautuneet ulos aitauksesta ja vallanneet olohuoneen. Pissaa, kakkaa ja kukkamultaa ympäriinsä, mun repun sisältö tyhjennetty lattialle ja pari kynää tuhottu, kenkiä oli levitelty, lattiaharja raahattu pöydän alle, sanomalehtiä silppuna ja Bessi ihan stressissä kakaroidensa kanssa. Mutta eipä niitä voi syyttää, oma vikani kun en rakentanut niille betoniaitaa kattoon asti. Verkkoaidan yli kun pystyy näköjään kiipeämään. Nyt jälkeenpäin naurattaa ja harmittaa, kun en tajunnut ottaa yhtään kuvaa muistoksi. Mutta ehkäpä ne kerkeevät vielä :)

Tänä aamuna penskat on riehuneet ulkona jo kolme varttia putkeen ja karanneet aidan alta kaksi kertaa naapurin pihalle..

Aamuherätyksiä

Teoriani siitä, että jos koettaa järjestää pennuille illan viimeisen aterian ja ulkoilun takapihalla mahdollisimman myöhään niin pennut pysyvät aamulla pidempään hiljaisina, on täysin VÄÄRÄ.
Viime yönä töistä tullessani päästin pennut vielä ulos noin klo 00.45 ja annoin vielä vähän ruokaakin. Asettuessani nukkumaan korvatulpat tiukasti korvissa olin aivan varma, että saan nukkua ainakin kahdeksaan asti ihan rauhassa. Nojoo ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan ja heräsin kiljumiseen jo heti viiden jälkeen... Eli ei paljon korvatulpatkaan auttaneet. Pienistä ja suloisista riiviöistä on kasvanut hirviöitä. Ystävänikin oli ollut hätää kärsimässä pudotettuaan kaulahuivinsa aitaukseen pentujen rynnätessä sadasosasekunnissa tuon uuden ja mahtavan aarteen kimppuun. Näin neljän tunnin unien jälkeen kakaroiden huutaessa tällä kertaa takapihalla pääsyä sisälle, lasken jo päiviä luovuttamiseen. Ja niin taitaa tehdä myös Bessi.

Jatkan tarinaa nyt jo ihan toisena päivänä.. Nuo aamut ei ole ihan kaikista helpoimpia noiden pentujen kanssa, mutta ikävähän niitä kuitenkin tulee, kun luovutus koittaa.

Mekö muka riiviöitä?!

Jep, juuri niitä!

Barffiluennolla

Kävin tänään Järvenpäässä Heidi Rubinin barffauksen perusluennolla. Olen tutkinut luonnonmukaista ruokintaa jo jonkin aikaa ja vakuuttunut siitä, että se olisi parasta koiralle. Vakaana aikomuksenani on aloittaa barffaus tässä ennen kesää. Lisäsin tuohon sivupalkkiin linkkejä, joista löytyy infoa barffauksesta. Ylin linkki johtaa Anna Multasen artikkeliin teollisten ruokien haitoista, suosittelen ihan jokaista lukaisemaan sen ja miettimään asiaa. Ei ne teolliset mössöt ole hyväksi ihmisillekään, miksi siis eläimille olisi? Olen kuullut todella paljon hyviä kokemuksia barffauksesta.

Meillä täällä kersat kasvaa ja villiintyy päivä päivältä...  Alla videota tämän aamuisista touhuista.

Kakkapylly pissatassu kiljukaulat

Otsikko kertonee kaiken? Välillä alkaa olemaan ilmassa pienimuotoista hermojen kiristymistä, tuota pissa-kakka -rumbaa ei kyllä jää ikävä. Pennuilla on vauhtia ihan hurjasti! Housunlahkeissa roikutaan kovasti ja hirmuinen on hinku syliin jokaisella. Parin viikon päästä luovutus.. Ikävähän niitä tulee.

"Hähäää kakarat, ettepäs saa äiskää kiinni!"

Tutustuttiin raakaan naudan ydinluuhun

Vauhtia piisaaaaaaaa....

 ...ja piisaa!

5-viikkossynttärit

Pikku termiitit on jo viisi viikkoa! Mihin tää aika menee?! Niistä on kasvanut ihan mahdottoman vallattomia riiviöitä. Joka aamu ennen seiskaa alkaa korviasärkevä kiljuminen, kun kaikki yhteen ääneen vaativat ruokaa. "NÄLKÄ NÄLKÄ NÄLKÄÄÄÄÄÄÄ!" Ja kun silmät sikkurassa kömmin alakertaan, tulvahtaa vastaan ihana pissan ja kakan lemu. Ja sitä pissaa ja kakkaa on PALJON. Aitausta ei ole mahdollista siivota, ellei kakaroita laita ulos, sillä ne on repimässä housunlahkeita, puremassa varpaita, kiipeämässä syliin ja raatelemassa sanomalehtiä. Onneksi takapihan oven avaaminen poikii lähes poikkeuksetta laumarynnimisen pihalle. Tulee aina mieleen se kohtaus Beethovenista, kun ne pennut ryntää kamalalla vauhdilla ulos ovesta, meillä sama meininki :)

Pennut tykkää touhuta ulkona tosi paljon ja olenkin hiljaa kiitellyt tuosta takapihasta, jossa ne saavat temuta mielin määrin. Niiden pyydystäminen takaisin sisälle onkin sitten varsin mielenkiintoista.. Kaksi kun saat sisään, niin kolme juoksee ulos. Pennut osaa myös jo piiloutua.. Tänään oli yksi kadoksissa vaikka kuinka kauan, kunnes tajusin vilkaista takapihalla lumikolan taakse. Siellä se veteli tyytyväisenä unta kuulaan, pieni. Kiinteää ruokaa syödään jo 4-5 kertaa päivässä, vähän riippuen metelin tasosta ja siitä, miten itse ollaan kotona. Yleisesti ottaen nuo ovat melko hiljaisia lapsukaisia, paitsi tosiaan nälkäisinä. Tänään saavat toisen matolääkkeen ja huomenna leikellään kynsiä.

Körmy karkasi aitauksesta. TAAS. Tuo otus ehtii joka paikkaan!

 Viiru ja lelu

 PrettyBoy ottaa aurinkoa

Riiviöt

Kaikkea pitää vähän purra ja repiä

Sisarusten kanssa on ihanaa painia

JimBoy, tuo salaperäinen ja pelonsekaista kunnioitusta herättävä eno.. Mitähän se sanoo, jos mä vähän uskaltaisin nuuskia?

No näinhän siinä sitten kävi..